Olen koko alkupuolen vuodesta 2025 paiskinut töitä yhden valtavan urakan parissa. Tein ison läjän kuvituksia uuteen, rakenteilla olevaan, Jorvin sairaalaan Espooseen. Ja vielä tarkemmin aikuistenosastojen sisäseiniin. Kävin viime kuussa katsastamassa ensimmäisen kuvan asennuksen. Piirrokseni on siis tulostettu tarralle, joka on kiinnitetty seinään.
Oli jännittävää nähdä kuva jättimäisenä seinällä. Se on piirretty noin A3-kokoisena. Halusin, että siveltimen jäljet ja musteen leviämien jäävät näkyviin. Isojen tiedostojen työstämisessä minulla oli apunani graafisen suunnittelun työharjoittelija Roosa Littow
Teoskokonaisuuden nimi on Lepohetki puutarhassa. Jorvin sairaalan tontilla on ollut 1970-luvulle asti Jorvin kartano, jonka päärakennus oli kaunis jugendtalo. Sen muistolle valitsin aikakaudeksi 1800-1900-lukujen vaihteen. Kuvissa kartanon väkeä lepäilee puutarhassa. Omasta kokemuksesta ja lähipiiriäni tarkkailtuani olen huomannut, että harvempi toipuja lepää liikaa. Päinvastoin. Toipumiselle ei anneta aikaa. Olemme työpöydän ääressä heti kun pystymme. Halusin kuvituksissani korostaa levon merkitystä toipumiseen. Joten kuvituksissa ei nähdä työntekoa missään muodossaan. Toinen tärkeä syy on se, että kaikki potilaat eivät tule kuntoutumaan työkykyisiksi. Haluan korostaa jokaiselle tilassa aikaa viettävälle, että elämässä on muitakin tärkeitä asioita kuin työ.
Tässä kuvassa kartanon piika on saanut kirjeen. Kirjekuoreen otin mallia kirjeestä, joka löytyi Finna.fi -palvelusta. Finna oli tärkein kuvalähteeni kaikkia kuvituksia tehdessäni. Valitsin piialle vaatteet, kampauksen, ja jalkineet aikakauden kuvista, joita lukuisat maamme museot tarjoilevat siellä ihan jokaisen nähtäväksi. Mikä referenssikuvia kaipaavan, historiallisia kuvituksia tekevän, piirtäjän aarreaitta! Kirje on Rauman merimuseon kokoelmista. Leimoista ja itse kirjeestä selviää, että se on lähetetty vuonna 1901 Liverpoolista,” suomalaisten merimjes kodosta”. Sen on vastaanottanut todellisuudessa Leino Selin, jos luin vanhaa käsialaa oikein, Pyhämaan Kauhianpäästä. Piika ja hänen meriltä saama kirjeensä ovat minun mielikuvitukseni tuotetta.
Rauman merimuseo, Kirje, 1900-1910-l. Linkki lisenssiin
Toki olisin voinut vain piirtää jonkun kirjekuoreksi tunnistettavan suorakaiteen piian syliin mutta minulle tällainen tarinoiden punominen lisää innostusta työhöni. Voin kuvitella piialle elämäntarinan viettäessäni tunteja hänen kanssaan piirustuspöydän ääressä. Tutustua häneen ja hänen elämäänsä perin pohjin.
Mallina kuvassa toimi isäni vaimo Aranka. Enimmäkseen kuitenkin vain asennon mallina. Kuvat eivät ole sentään muotokuvia. Aranka kylläkin todellisuudessakin luki iloisena saamaansa kirjettä, mallinani ollessaan.
Mutta mitä seuraavaksi? Blogissa alkaa tapahtua!
Lapin maakuntamuseo, Larsson (myöh. Sammallahti), Hildur, valokuvaaja 1905–1906. Käyntikorttikuva, Hildur, Einar ja Tekla Larsson. Linkki lisenssiin.
Olen nyt tuosta isosta urakasta selvittyäni työstänyt uutta sarjakuvaa. Se alkaa ilmestyä täällä blogissa ihan pian! Jännittävää!